Hyödynnän taiteellisessa työskentelyssäni nykyään paljon 3D-mallintamista. Kiinnostukseni 3D-mallintamiseen lähti alunperin liikkeelle julkisen taiteen projekteista. Käytän eniten Blederiä ja Rhinoa sekä sen alisovellusta Grashopperia.

 

3D-mallintamisessa minua kiinnostavat monet seikat. Ensinnäkin, se on ensiarvoisen tärkeä taito kun toteuttaa julkisia taideteoksia. Sen avulla voi luoda teoksen tilaajalle todentuntuisen mallinnuksen teoksen ideasta materiaaleineen. Käsitteellisellä tasolla 3D-mallintamisessa on äärimmäisen kiinnostavaa myös ns. parametrinen suunnittelu. Siinä 3D-mallia voi muokata lukemattomin eri tavoin, kun parametrinen koodiketju on kerran luotu. Katso tästä yksinkertainen käytännön esimerkki K17. 

 

3D-mallintamista voi käyttää työkaluna, jonka avulla voi toteuttaa fyysisiä teoksia. Tässä viitekehyksessä erityisen mielenkiintoista on se rajapinta, joka on 3d-mallin ja fyysisen veistoksen välillä. 3d-mallien luonti on tässä vain ensimmäinen askel, vähintään yhtä tärkeää on se, miten tämän mallin saa oikeasti toteutettua. 

 

Itseäni kiinnostaa mallintamisessa myös puhtaasti vain leikkiä eri ohjelmilla ja luoda malleja joita ei ole ikinä tarkoitus edes toteuttaa.